Koiraserkut

Päälle viikko sitten nähtiin taas meidän koiraserkkuja! Tätini (miesystävineen) on muuttamassa Lapista Keski-Suomeen. Meille yläkertaan ja varastoon ne on raahanneet kamppeitaan, hakevat sitten muuton jälkeen takaisin. Oon aika yli-iloinen nyt kun välimatkaa on kymmenen kertaa vähemmän! Tuleva koiranpentukin saa sitten-joskus-syksyllä käydä siellä leikkimässä. Kai sinne joku bussi kulkee? Lapin-lomien loppuminen harmittaa, mutta pääsehän sinne pohjoiseen sitten isona asumaan.

Kamu oli jätetty kotiin. Se on btw parturoitu nyt, ja näyttää (kuvien perusteella) erittäin KALJULTA ja koomiselta. Ja paaaljon pienemmältä!

Kara oli...

Aavis oli kasvattanut itselleen
koivet!

..noh, entisellään.

Mikä ihmeen Ingalsin Laura
mä tässäkin oon :D

"Piitu-täti, tuleeko minusta isona samanlainen kuin
sinusta?" "Ei, Tihku hyvä, sinusta ei ikinä
tule mustaa..."

Tihku rakastaa Piitua aivan kamalasti, ja mielistelee sitä tarmokkaasti aina tavatessa. Piitua jatkuvat ihailun osoitukset lähinnä ärsyttävät. Aava näki Piitun ensimmäistä kertaa, eikä sekään paljoa lievemmin suhtautunut. Willa ja Piitu eivät erityisemmin toisiaan huomio, tuskin edes tervehtivät. Willa on kai vähän liian tytönheitukkamainen Piitun tuttavapiiriin. Kara taas yrittää pomottaa ja natseilla oikein olan takaa, eiväkä nämä kaksi itsetietoista naisihmistä - eikun koiraa - tule toimeen.

Piitu vapautti itsensä takaovesta, joten Kara päätyi
takaisin häkkiin.

Tihku (edessä) oli kans aikuistunut huimasti!
Willa taas nautti vapaanaolosta täysin rinnoin.

Olen erityisen huono lopettamaan postauksia.