Kappas vaan, kissanminttu sekä Kurre...

Leirikuvia

Käytiin kuvisleirillä mun pikkusiskon kanssa 21-25.7. Leiri oli sellasessa kivassa maalaistalossa. Sen järjestäjät oli meille jo valmiiksi tuttuja ja oltiin käyty siellä monta kertaa, joten oltiin vähänniinku "etuoikeutettuja" kun tunnettiin paikat. Se järjestettiin päiväleirinä, ja kesti joka päivä kymmenestä viiteen.

Kanat oli aika suosittuja malleja mun ja pikkusiskon keskuudessa. Hiilipiirroksista iso kukko on mun, maalauksista taaimmainen telineessä oleva (Piitu vedessä). Pikkusisko maalasi myös kauniin Kyöstin.

Valokuvauspäivänä otin Piitun mukaan ja vietettiin monta tuntia rannassa.

Kivaa oli, vaikka sanataidepuoli oli vähän heikko. Aiheet oli yksinkertaisempia kuin koulussa ekaluokalla; "Runo kesästä", "Aikakoneella 20 vuoden päähän", "jatka tarinaa maalaishiiri kaupungissa". Huohh

Juutuota heippa

Koiraserkut

Päälle viikko sitten nähtiin taas meidän koiraserkkuja! Tätini (miesystävineen) on muuttamassa Lapista Keski-Suomeen. Meille yläkertaan ja varastoon ne on raahanneet kamppeitaan, hakevat sitten muuton jälkeen takaisin. Oon aika yli-iloinen nyt kun välimatkaa on kymmenen kertaa vähemmän! Tuleva koiranpentukin saa sitten-joskus-syksyllä käydä siellä leikkimässä. Kai sinne joku bussi kulkee? Lapin-lomien loppuminen harmittaa, mutta pääsehän sinne pohjoiseen sitten isona asumaan.

Kamu oli jätetty kotiin. Se on btw parturoitu nyt, ja näyttää (kuvien perusteella) erittäin KALJULTA ja koomiselta. Ja paaaljon pienemmältä!

Kara oli...

Aavis oli kasvattanut itselleen
koivet!

..noh, entisellään.

Mikä ihmeen Ingalsin Laura
mä tässäkin oon :D

"Piitu-täti, tuleeko minusta isona samanlainen kuin
sinusta?" "Ei, Tihku hyvä, sinusta ei ikinä
tule mustaa..."

Tihku rakastaa Piitua aivan kamalasti, ja mielistelee sitä tarmokkaasti aina tavatessa. Piitua jatkuvat ihailun osoitukset lähinnä ärsyttävät. Aava näki Piitun ensimmäistä kertaa, eikä sekään paljoa lievemmin suhtautunut. Willa ja Piitu eivät erityisemmin toisiaan huomio, tuskin edes tervehtivät. Willa on kai vähän liian tytönheitukkamainen Piitun tuttavapiiriin. Kara taas yrittää pomottaa ja natseilla oikein olan takaa, eiväkä nämä kaksi itsetietoista naisihmistä - eikun koiraa - tule toimeen.

Piitu vapautti itsensä takaovesta, joten Kara päätyi
takaisin häkkiin.

Tihku (edessä) oli kans aikuistunut huimasti!
Willa taas nautti vapaanaolosta täysin rinnoin.

Olen erityisen huono lopettamaan postauksia.

Tampereen miittinki 23.7

Helteisenä keskiviikkoaamuna hyppäsin junaan ja aloitin matkan kohti Tamperetta jo toisen kerran tänä kesänä. Äiti ja pikkusisko saivat edellisenä iltana päähänsä tulla mukaan, joten tällä kertaa en ollut yksin (onneksi, kun miettii paluumatkaa).

Miitti alkoi yhdeltä ja juna oli perillä puoliltapäivin, joten ehdin sopivasti ruokakauppaan ostamaan vähän "lahjuksia" tubeporukalle. Tume sai persikoita (totta kai, hedelmäpoika kun on - asiaan ei tietenkään vaikuttanut se että ne olivat reilussa alennuksessa), Marieveronica ask.fm:ssä vinkkaamiaan punamustia pääkallokarkkeja ja Miisa Ranch-dipin sijaan purutikkuja koirille. Miisa saa muutenkin tarpeeksi herkkuja, kuka muistaisi sen hauvoja jotka jää ilman? Aivan. "Ihme koirahyypiö" - Aino taas toiminnassa.
Eetulle mulla oli "upea" kehystetty akvarelliliitutyö Brain blasterz - purkista. Teos on taiteen edelläkävijä ja oletan toki, että se pääsee seinälle. Varsinkin kun tein sen kiireessä ja rättiväsyneenä miittiä edeltävänä iltana... :D (Enkä tietenkään ottanut koko roskasta kuvaa vaikka piti!)

Sanniii

Ei ollenkaan tiedetty Juhon mukanaolosta ennen
kun nähtiin se!

Lähdin syömään salaattiani torille puolen maissa. (Tähän väliin on pakko sanoa: sinä, joka keksit ruokakauppojen takeaway-salaatit, olet nero!) Paikalla oli jonkin verran porukkaa, ja yhteen mennessä tori suorastaan tulvi. Henna oli suunnitellusti ollut mummollaan yötä Tampereella, ja lyöttäydyimme yhteen juuri H-hetkellä...

...sillä yhtäkkiä suunnilleen koko porukka lähti juoksemaan torin reunalle. Ei ollut vaikeaa arvata kuka sieltä saapui, Eetuhan se. Käytiin pikaisesti morjestamassa ja lähdettiin sitten, sillä siinä fanimassassa ei ollut kovin leppoisaa, kun aurinko porotti suoraan niskaan. Suuntasimme Marieveronican luokse. Veronican ympärillä ei ollut ainakaan tilavampaa, mutta auringosta ei tarvinnut huolehtia, hän kun oli älynnyt mennä jäätelökioskin taakse varjoon. Loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen saimme vihdoin karkit annettua (minä) ja kuvat otettua (Henna). Ja niin joo, saatiin me minimuffinssitkin!

Myös Miisan luokse pääsemiseen meni luvattoman pitkä aika, mutta Tume hoksasi jotain mitä muut eivät; se järjesti faninsa selkeään jonoon!

*kaivelee blogin kuva-arkistoa* "Missä se Miisan kanssa otettu yhtäri nyt onkaan..." *luovuttaa* "Njääh, ei täällä, mutta hyvä vaan koska mulla oli siinä kamala ilme.."

Osa miitistä meni nurmikolla istuskellen ja vettä litkien. Yhytettiin mun äiti ja pikkusisko ja otettiin jälkimmäinen mukaan kun lähdettiin uudestaan Eetun luokse ottamaan kuvia ja luovuttamaan taulu. Pikkusisko bongasi myös suuresti fanittamansa Wildeemin ja meni juttelemaan sille.

Miitti oli ihan super, vaikka onnistuikin missaamaan kaiken ohjelman. Lämpötilassa toki olisi ollut säätämisen varaa, mutta sille ei taida kukaan (paitsi Putin) voida mitään.
Jäi harmittamaan myös se, että jouduin lähtemään "jo" varttia vaille neljältä takaisin rautatieasemalle (miitti kesti neljään). Olisi tehnyt mieli jäädä istuskelemaan ja katsomaan miten tori tyhjenee pikkuhiljaa, ja sitten tietenkin nähdä tutut tubettajat uimassa joessa - eikun mitä :D

Ainoa kokemukseni Orivedestä.

Masa Mainiota taksissa, 5/5 molemmille.

Paluumatkalla tuli ongelmia: kiskobussi pysähtyi Orivedelle ja jäi sinne. Kellään ei ollut mitään tietoa jatkosta, ja yli tunti jouduttiinkin odottelemaan ennen kun päästiin tilataksin kyytiin ja sillä onnistuneesti kotiin. Oikein hupaisaa näillä helteillä.

Seuraavan kerran pääsen miittailemaan Tubeconissa - johon on enää päälle kaksi viikkoa! Hullua!

PS. Älkää häiriintykö mahdollisista kirjoitusvirheistä. Käytän tablettia, se on autocorrect enkä minä.

Wanahan ajan päiwät

Katsokaa, löysin aikaa kirjoittaa!

Viime viikko oli ihan täyteen buukattua mulla, sitä edeltäneestä viikonlopusta viime lauantaihin olin joka päivä jossain. Lähes kaikkialta on kuvia, joten pääsette tällä viikolla näkemään niin monta postausta että saatte yliannostuksen. Aloitetaan.

Viikonloppu 19.-20.7 meni entisen kotipaikkakuntani suurimmassa tapahtumassa, Wanahan ajan päiwillä. Sen idea on "kääntää kelloja 100 vuotta taaksepäin"; kaikki on kuin 1900-luvun alkupuoliskolta Suomen maaseudulla. Wanahan ajan päiwillä tehdään vanhanaikaisia töitä tervanpoltosta ja pyykkäämisestä päreiden höyläämiseen, annetaan ihmisten pällistellä possuja, lehmiä ja kanoja vanhanaikaisissa haoissa, myydään käsitöitä ja teemaan sopivaa ruokaa ja esitellään maamoottoreita ja vanhoja kulkuvälineitä. Talkoolaiset, toisinsanoen "henkilökunta" käyttää vanhoja vaatteita ja tunnelma on taattu.

Olen käynyt Wanhan ajan päiwillä ihan pikkulapsesta asti varmaan joka vuosi, koska iskä on ollut talkoolaisena siellä. Viime vuosina olen itsekkin kuulunut jo enemmän "henkilökuntaan". Mitään oikeita hommia mulla ei ole aikaisemmin ollut, mutta tänä vuonna pääsin viralliseksi valokuvaajaksi sinne!

Rakastuin noihin possuihin ja otin niistä varmaan tuhat kuvaa.

Nykyaikaistin mun yleensä siellä käyttämää asua, tai oikeastaan laitoin kokonaan eri vaatteet, sillä aika harvalla maalaistytöllä tais tuohon aikaan olla kamera. Kermanvärinen kauluspaita ja äitin tummanharmaa kynähame (vähän iso mulle, joten ei oikeastaan kynähame) mätsäsi hyvin. Iskän tutulta löytyi vanha kameralaukku, 100d mahtui sinne just, mutta vain pienemmän objektiivin kanssa. Hiukset laitoin nutturalle ja olin paljain jaloin, niinkuin yleensäkkin kesällä. Harmittaa, etten älynnyt ottaa mun 50-lukuisesta lookista kuvaa.

Tänä vuonna lampaat korvasi kyyttölehmä vasikoineen.

Lähes kaikki kuvat on otettu aamulla ennen tapahtuman alkamista, joten paikka näyttää aika autiolta. Siellä käy kuitenkin niitten kahden päivän aikana +-4000 ihmistä. Ihan hullusti porukkaa toisin sanoen, ainakin noin pienellä alueella. Tänä vuonna oli lämpöhalvaus lähellä, oli nimittäin ihan sikakuuma. Aurinko paistoi suoraan ja ukkoset tulivat vasta illalla kun oltiin lähdössä kotiin.

Yksi suurimmista huveista on istua parkkipaikan
ja tapahtuma-alueen väliä kiertävän traktorin
lavalla. Olis siellä penkitkin mutta ei, toi reuna
kun jalat hipoo tietä </3

Mun sieltä ottamat kuvat näkee toivottavasti pian tapahtuman nettisivuilla! Palaan asiaan sitten ja linkkailen googletustaidottomille.

ps. Eetun 24h striimi oli parhautta. Nukahdin osittain tarkoituksella tabletin ääreen kahdelta yöllä ja heräsin pelistä kuuluviin pamahduksiin viideltä. Sitten taas viiden tunnin unitauko ja striimi päälle. Kännijäbä, Loukosäbä...

Canon EOS 100D!

Suunnilleen itkin ilosta pari päivää sitten, kun äitee ja iskä yllätti mut etukäteissynttärilahjalla! Kunnollista muistikorttia siihen ei vielä ole (mun kortti meni sen 1100D:n mukana ja iskä hukkasi omansa), mutta vanhan pokkarin kortilla (parhaalla laadulla otettuna mahtuu kaksi kuvaa), sain vihdoin hyvän yhteiskuvan musta ja Piitusta. Pitäkää päälakien kuvaanmahtumisongelmaa taiteellisena yksityiskohtana, ei itselaukaisimella otetun kuvan sudenkuoppana.

Ominaisuuksia, joita 1100D:stä EI löydy, mutta 100D:stä löytyy:

-toimiva automaattitarkennus; 1100D:llä kesti minuutti tarkentaa eikä se silti osunut aina oikeaan
-automaattitarkennus myös videota kuvatessa (en tosin ole päässyt vielä testaamaan)
-kosketusnäyttö; ainakin kuvien selailu ja lähempää tarkastelu on niiiin paljon helpompaa
-pieni koko, sekin luetaan ominaisuudeksi, eikö vain?

Pääsette siis pian näkemään tuttuja kuvatsunameita! Brace yourselves...